Inboundmarkkinointi, sisältömarkkinointi, social selling, mitä näitä uuden ajan hömpötyksiä nyt onkaan. Näin tuntuu ajattelevan vielä aika monen yrityksen johto, yrittäjä ja valitettavasti moni myynnin ja markkinoinnin ammattilainenkin.
Tein kesälomalla kolossiaalisen, miehekkään virheen. Vaimo oli palannut jo töihin ja tyttäret olivat kaitsemassa serkkujaan, joten minulle oli siunaantunut myös kelien puolesta oivallinen päivä viettää kaksipyöräisen sarvissa. Ajohaluja ei pidemmälle ollut, mutta niin vähissä oli ajopäivät tälle kesälle, että jotain piti päästä tekemään.
Kaveri soitti ja kysyi suositusta kahdesta yrityksestä. Hän oli päättänyt ostaa tietyn tuotteen ja löytänyt verkosta pari vaihtoehtoa. Kerroin mielestäni kummankin myymälän olevan hyviä vaihtoehtoja, tosin eri paikkakunnilla. Tarjoudun mukaan ”henkiseksi” tueksi ostokäynnille.
Kirjoitin Tuplaamon blogiin osaamisen viemisestä verkkoon. Niistä tiedoista ja taidoista, jotka makaavat myyjän päässä. Niiden avulla moni yritys tekisi kauppaa verkossa enemmän kuin yksikään kilpailija. Silti mieluummin istutaan tiskin takana marisemassa, kuin tekemässä asialle jotakin.
Erään tuotteen valmistajan iso johtaja halusi päästä jälleenmyyjän lattialle päiväksi myymään tuotteitaan. Hän halusi päästä kasvokkain kuluttajien kanssa, jotta saa suoraa palautetta asiakkailta ja näkee miten voisi tukea paikallisia myyjiä työssään.
Ystäväni Rami etsi vaimolleen suunnilleen kolmivuotiasta premium-luokan vaihtoautoa. Hän kiersi suurimmat liikkeet läpi Tampereella ja Porissa. Kymmenen liikettä – kolmesta sai palvelua.
Tampereella saksalaiseen huippumerkkiin keskittynyt autoliike menetti kaupat, koska myyjää ei huvittanut sanoa moi. Kaupat sai toinen liike, samanlaisesta autosta ja 4000 € isommalla hintalapulla.
