Suomen menestymisen tiellä on krooninen osaajapula. Näin kuulin monesta suusta lyhyellä visiitillä Alihankinta 2019 -messuilla. Hitsarit, sorvaajat, koneistajat ja oppimishaluiset työkykyiset saavat valita työpaikkansa ja palkkansa. Varsinkin ne osaavat ammattilaiset.

Liekö ongelma koulutusjärjestelmän, työllistämispolitiikan, työttömien tai työllistäjien asenteista vai kohtaanto-ongelmasta, mutta jossakin mättää, kun katsoo työttömien määrää ja työntekijäpulaa.

Messuille yritykset menevät luonnollisesti myynti mielessä. Uudet asiakkuudet siintävät haaveina myyntiputken päässä. Energia käytetään – yleensä viimetingassa – seinien, esitteiden ja myytävien mietintään. Kunnon visiota, strategiaa ja konkreettisia tavoitteita ei aseteta. Harvoin nekään, jotka ovat tavoitteensa asettaneet, varmistavat jokaisen messuosastolla työskentelevän sisäistäneen ne.

Messuilla vierailee aina paljon opiskelijoita, työnhakijoita ja niitäkin, jotka menevät ilman osastoa myymään omaa osaamistaan. Rekrymessuja lukuunottamatta kaikki nämä ryhmät tuntuvat olevat halveksittuja ajanhukkia osastolla.

Nopea katsaus Alihankinta-messuilla herätti pohtimaan työnantajamielikuvaa. Kysyin myös LinkedInin puolella, ovatko messut oikea kanava myös työntekijöiden hankkimiseen rekrymielessä vai aivan väärä foorumi. Vastaajat olivat kanssani samaa mieltä ja jakavat saman huomion: messut ovat monelle hukattu mahdollisuus löytää työlle tekijä.

Jokainen konepaja ja alihankkija luonnollisesti esitteli hienosti koneistettuja kalikoita ja metsästi päättäjiä käytäviltä. Kuten eräs Linkedinissä kommentoinut kertoi: ”Nuoret opiskelijat ihastelivat hienosti koneistettuja kikkareita, mutta aivan rauhassa. Osaston henkilökunta ei halunnut ottaa minkäänlaista kontaktia heihin.”

Niin, kuinka monessa vetämässäni messukoulutuksessa olenkaan kuullut tuon maagisen lauseen. ”Opiskelijat, eläkeläiset ja työttömät tulevat keräämään karkit ja kynät.” Hukattu mahdollisuus, ei kuluerä.

Messut ovat yksi pieni, mutta vieläkin erittäin tärkeä pala yrityksen mielikuvan eli brändin rakentamista. Se on tärkeä osa markkinointia, työnantajamielikuvaa ja tietysti sitä myyntiä varten.

Omat havaintoni ja verkostoni tekemät huomiot kielivät samaa. Harvan yrityksen osasto viesti ulospäin avoimista työpaikoista. Jos otetaan pois rekryfirmat ja ihmiskauppiaat, vain muutamalta osastolta löytyi pieni a-ständi tai rollup, joka kertoi avoimista työpaikoista.

Miksi ei siinä samalla kerätä potentiaalisten tulevien tähtien huomiota ja kerrota työpaikasta? Miksi ei valjasteta myyjiä siinä samalla myymään työpaikkaansa? Se olisi heidänkin etunsa, sillä jos konepajalla ei ole tekijöitä, ei myyjällä ole pian myytävää.

Siksi jokaisen yrityksen pitäisi varmistaa myös seuraavat asiat ennen messuja.

 

     

  1.  Miten me viestimme ennen messuja ja messuilla avoimista työpaikoista?
    Voisimmeko järjestää pikahaastatteluja messujen aikana tai vähintäänkin kerätä sähköiseen muotoon kiinnostuneiden yhteystietoja? Miten tämä huomioidaan visuaalisessa ilmeessä, kutsuissa ja messuijen aikaisessa someviestinnässä?

     

  2. Uudet työntekijät eivät ole vain hooärrän asia
    Jokaisen messuosastolla työskentelevän pitää tietää miten toimia kun työnhakija tulee kysymään työtä tai haistelemaan firman potentiaalia työnantajana. Nämä kentällä tapahtuvat kohtaamiset muiden kuin henkilöstöhallinnon ihmisten kanssa ja muualla kuin työhaastattelutilanteessa ovat arvokas apu päätöksentekijälle.

     

  3. Kohtaa jokainen ihminen mahdollisuutena
    Et voi koskaan tietää kuka edessäsi seisova ihminen on, missä hän työskentelee, ketä ja kuinka paljon hän tuntee. Kaikkien kohtaamisten ei tarvitse olla suoraa kauppaa, edes messuilla. Kuuntele kohtaamasi ihmisen asia ja auta häntä eteenpäin. Vaikka et osaisikaan auttaa häntä, kiitollisuudenvelka syntyy ja kasvaa joka kerta. Saat vastapalveluksen nopeammin kuin uskotkaan.