Matkalainen laskeutuu hevosensa selästä kaupungin pääkadulle. Pitkä matka aavikon halki on ahavoittanut matkalaisen kasvot ja saanut parran rehottamaan. Kadun varrella leipomo, pitkätavarakauppa ja saluuna. Kangaskaupan ja aseliikkeen välissä pyöreä sini-puna-valkoinen tuulihyrrä kertoo parturisalongin sijainnin.
Hän astuu ovesta sisään pienen kellon kilahduksen säestämänä. Nurkassa kaksi vanhaa herraa nostavat katseensa backgammon-laudan äärestä tulijan katsastaakseen. Kolme vanhaa huoliteltua herraa valkoiset esiliinat edessään tervehtivät tulijaa. ”Parranajo, kiitos.”, sanon.
Parturi nostaa kasvoilleni kuuman pyyhkeen. Vahvat hiusöljyjen ja partasaippuan tuoksut sekoittuvat nurkassa pelaavien herrojen virginiatupakan pöllähdyksiin. Mäyränkarvainen suti pyörii kasvoillani, näen sivusilmällä toisen partureista teroittavan partaveistä nahkaiseen remmiin.
Matkan rasituksen jäljet jäävät parran ohella tähän tuoliin. Taustalla parturit hyräilevät kolmiäänisesti jotain tunnettua sävelmää.
Melkeinpä näissä tunnelmissa fiilistelin vaimoltani saamaa joululahjaa. Lahjakortti amerikkalaiseen parranajoon, elämäni ensimmäiseen sellaiseen.
Joulunajan kasvanut parta kasvoillani varasin aikaa, joka löytyikin jo samalle päivälle. Vastaan minut otti ystävällinen herra kättelyn kera. Hänen muotoiltu partansa antoi pienen lupauksen asian osaamisesta. Siihen se sitten jäi.
Matkalla pesupaikalle, jossa ajo tapahtui, silmiini osui marketin megapurkki Giletten partavaahtoa. Juuri sitä, jonka jäljiltä naamaa kirvelee niin maan vietävästi ja jonka haju pysyy kasvoilla seuraavat kolme päivää. Kuuma froteepyyhe oli heidän elämyspalvelussaan vaihtunut nykyaikaiseen kertakäyttöiseen kuitupaperiliinaan, siis sellaiseen peflettipaperiin. Mäyränkarvainen partavaahdon levittäjä vaihtui kylmään silikonisutiin, jolla edellisen asiakkaan tukkaan oli varmaankin levitetty väriä juurikasvun peitoksi.
Hiukan epävarmat otteet riipivät partakasvuani pois kasvoilta. Välillä tuntuu kuin kasvoilleni ei olisi levitetty lainkaan partavaahtoa. Jännityksellä odotan onko kasvoillani tai kaulallani vekkejä.
Käsittely päättyy viilentävään pyhkeen (peflettikamaa) pyörähtämiseen kasvoillani. Ei aftershave-öljyjä tai kevyttä kasvohierontaa. ”Se olis siinä ja kiitos hei”.
Kotimatka sujuu markettigiletten tuoksun ja kirvelyn saattamana. Kirvelee sekä leukaperiä että mieltä. Tällainenkö oli nyt kerran elämässä amerikkalainen parranajo -kokemus?
Missä meni vikaan ja mitä olisi pitänyt tehdä toisin?
Ensinnäkin amerikkalainen parranajo Suomessa ei varmasti ole partureille päätuote. Parranajokoneet ja höylät ovat tehneet entisaikojen ammattilaisten työstä vain elämystuotteen – ainakin täällä meillä. Tyttöystävät, vaimot ja äidit ostavat miehilleen ja pojilleen kokemuksia.
Amerikkalainen parranajo on taatusti partureille, jotka sitä vielä tekevät, sisäänheittotuote. Elämys, joka johtaa muiden palveluiden ostamiseen. Tässä tapauksessa minulta ei kyllä edes kysytty miltä eka kerta tuntui tai olisinko kiinnostunut tulemaan uudelleen.
Perinteisen parranajon pitäisi olla elämys isolla eellä. Jotakin, jonka jälkeen tuolista lähtenyt asiakas kertoo siitä jokaiselle tutulle. Elämys, joka saa varaaman ajan hiustenleikkuuseen tai muihin parturin tarjoamiin palveluihin.
Tällaisissä sivutuotteissa pitäisi joka kerta ylitoimittaa: toteuttaa sellainen palvelupläjäys, että asiakas kävelee ulos hämmentyneen positiivissa fiiliksissä. Toki niin, että saat omasi pois, mutta palvelu on aina osa markkinointikulua.
Mietin omia palveluitani. Vannotin itselleni koko kotimatkan, että mistään tuotteestani ei saa jäädä fiilistä alisuorittamisesta.
Tässä muutama vinkki kaikille yrittäjille palveluiden myyntiin.
1. Anna asiakkaalle vau-efekti
2. Ylitoimita aina ainakin vähän
3. Älä yritä myydä Ladaa Mersuna
4. Kysy aina asiakkaalta palvelun jälkeen tarvitseeko hän muuta. Ota talteen vähintään yhteystiedot johon markkinoida.
Taidan asiakkaana olla poikkeus. Surkean kokemuksen jälkeen en sano ”ei ikinä enää”, vaan haluaisin vielä kerran kokeilla. Tällä kertaa kuitenkin ammattilaisella, joka tekee sen niin kuin sen pitääkin. Moni muu varmasti jättäisi homman tähän.
Tässä muuten pari taidonnäytettä miten se oikein tehdään.
Ja kuka lähtee kanssani perustamaan tälläistä?
0 kommenttia