Kaatelin itselleni jälkiruokakahvia paikallisessa lounasravintolassa, kun huomasin tutun yrittäjän lautanen kädessä haahuilemassa kohti omaa pöytäänsä. Huikkaan moit ja samalla tajuan, että juuri edellisellä viikolla keskustelimme Jukan kanssa tarvitsevamme tämän yrittäjän tuotteita.
Kerroin hänelle päästäväni hänet syömään mahdollisimman pian ja kysyin nopeasti onko hänellä tiettyjä tuotteita varastossa. Hän vastasi, että saattaa olla ja pyysi laittamaan asian vielä sähköpostilla hänelle.
Lupasin laittaa viestiä, mutta hieman myöhemmin löysin itseni miettimästä, meneekö tämä kuvio nyt oikein.
Eli kiinnostunut, erittäin potentiaalinen asiakas joutuu tekemään vielä toisen kerran töitä, että saa ostaa myyjältä tavaraa. Vähän sama kuin myymälässä löydät hyllystä tuotteen, jossa ei ole hintalappua, kävelet kassalle ja myyjä käskee sinut etsimään hinnan sieltä hyllyn reunasta ja kertomaan hänelle.
Myönnän, että usein (lue: melkein aina) teen asian samalla tavalla kuin kohtaamani kollega. Pyydän asiakasta laittamaan minulle sähköpostia. Yleensä teen sen jostakin seuraavista kolmesta syystä:
1. Minulla on huono muisti
2. Asiakkaasta jää sähköpostiin ”jälki”
3. Asiakkaalla on miljoona toivetta ja liikkuvaa osaa, joita pyydän häntä kirjoittamaan auki.
En mollaa nyt kohtaamaani yrittäjää, vaan totean syyllistyväni samaan itsekin ja huomaan, että kyseessä on kardinaalimoka.
Jos potentiaalinen asiakas osoittaa vähäisintäkin kiinnostusta, tästä lähtien pysäytän tilanteen, otan kännykän muistiinpanot auki ja aloitan kysymysrumban. Otan tilanteen vahvasti haltuun ja vaikka en saisikaan asiakkaalta kuin sähköpostiosoitteen ja yhteydenottopyynnön ravintolan ruokajonossa, laitan hänelle viestin ja pyydän häntä kirjoittamaan lisätietoja.
Miksi muutan toimintatapaani?
Minulle iski fläshbäckinä heti kymmeniä messukohtaamisia, joissa puheenvuoroni jälkeen minulta ollaan käyty kysymässä teenkö sellaista ja tällaista keikkaa. Puhehuuruissa olen pyytänyt laittamaan kyselyä sähköpostiini. Samalla ovat kortit jääneet vaihtamatta ja yhteydenottoa ei ikinä kuulu.
Olen siis toiminut koko ajan kuten minä haluan, en niin kuin asiakkaani haluavat.
Saaplari, suutarin lapsilla ei taas ole kenkiä. Menen ruoskimaan itseäni.
Tuttu kuvio. Kävin Lahdessa puutarha-alan messuilla etsimässä pihasuunnittelijaa. Useat antoivat yhteystietonsa, mutta yksikään ei pyytänyt minun. Kukaan ei ehdottanut tapaamista pihatyömaalla eikä tarjoutunut tulla katsomaan. Ihmeen yleinen tapa?
Samaan törmännyt messuilla useasti. Viimeksi kiersin rakennusalan messut Tampereella pohjapiirroksen ja vanhan IV-kaavion kanssa.
Olisin halunnut ostaa lämminvesivaraajan (aurinkokeräimillä), ilmanvaihtokoneen ja autotalliin perustuksen. Haluatko arvata kontaktimäärän?
Ehkäpä suomalaiset ovat ujohkoja kovasti tyrkyttämään itseään mihinkään hommaan?
Ajatellaan että asiakas voi oman harkintansa mukaan ottaa yhteyttä… Kyse ei siis ole haluttomuudesta vaan toisen kunnioittamisesta.
Twitterviestisi https://twitter.com/TuplaPasi/status/516497560165687296 perusteella ei vielä osannut sanoa olisiko tarvetta millaiselle asiantuntijuudelle: ”Häiritsenkö jos soitan, ehkä ei sinua minun osaamiseni kiinnostakaan pätkääkään”…
Viestiin kommentointi mailisoitteen kera osoitti että kiinnostusta löytyy, helppoa sinun olisi ollut siihen vastata että tässä numero, soitatko – tai että tuo aihe ei nyt iske.
Aina ei voi tietää millainen tyyppi toisessa päässä on! 🙂
Ehkäpä juuri sen takia meillä niin moni yritys kitkuttelee onnistumisen rajamailla.
Tuossa vaiheessa kun viestiketjuun hyppää, saattaa joillekkin kynnys soittaa olla iso. Tuossa vaiheessa olin kuitenkin liputtanut jo
ihan spesifillä haulla mitä haluan. Useampi somekonsultti ilmoitti kiinnostuksensa, mutta ei koskaan ottanut yhteyttä. En tiedä olisiko sitä
voinut selvemmin enää pirtää ilmaan että HALUAN OSTAA.
Kyllä minä suosittelen lämpimästi kaikille yrittäjille rohkeaa yhteydenottoa, jos joku vähänkin heiluttaa tarvelippua.
Siinä toki ryssimisen mahdollisuus jos lähettää suoraan linkin tuotteeseen ja kysymyksen mitä ostat vs. kun lähettä kysymyksen, ”Ymmärsinkö oikein somekeskusteluista, että saattaisit tarvita apua?”.
Harvaa meistä tullaan kotoa töihin hakemaan.